Jos ei keikkaa helluntaina, niin ei koko kesänä.
Pitkä ja kieli poskella nimetty Matkalla Maineen -kiertueemme sai eilen helluntaina ansaitsemansa päätöksen, kun soitimme puolen tunnin annoksen kunnon jytinää keskellä kauneinta Tamperetta. Tunne Tampere -tapahtuma järjestettiin Hämeenpuistossa tänä vuonna toista kertaa, ja yleisömääristä päätellen tapahtuma oli sekä kaupunkilaisten että järjestäjienkin mieleen.
Omalta osaltamme haluamme kiitää kaikkia paikalla olleita sekä tietenkin tapahtuman järjestäneitä Tampere tunnetuksi ry:tä, Projektitoimisto Poltetta ja Tampereen kaupunkia.
Erityiskiitokset lausumme Tredea Oy:lle, jonka All Bright -teemapäivään koko kaksiviikkoinen tapahtuma eilen huipentui: parempaa säätä ette olisi voineet tilata – tarkenimme kyllä!
Ja sanottakoon nyt vielä sekin, että aurinkoisen sään ja upean yleisön ohella myös seura oli mitä mainioin: meidän lisäksemme Hämeenpuiston yleisöä viihdyttivät Dave Lindholm B. Inventive, Costello Hautamäki ja Matthau Mikojan.
Ja ettei vain unohtuisi, niin kaikki eilisen artistit ovat mukana lokakuussa julkaistavalla Hyvää morjensta Tampereelta -hyväntekeväisyyslevyllä, jonka tuotto ohjautuu ensin mikrolainoina kehittyvien maiden pienyrittäjille ja lopulta takaisin Tampereelle – kohteeseen, jonka päättävät kaupunkilaiset itse. Koska olemme itsekin (sattuneesta syystä, toim.huom.) mukana kyseisellä levyllä, niin toivomme ja suosittelemme, että klikkaat itsesi välittömästi osoitteeseen morjensta.fi
Moro ja nääs!
-Derek, Johnny & Jimmy
Kirjoitimme tiistaina köyhyydestä. Ja kiitos teidän, rakkaat lukijat, tarinamme saa nyt jatkoa. Tiistainahan lupasimme lainata seuraavat 25 dollaria hyvään tarkoitukseen heti, kun uutiskirjeitämme on tilattu 25 kpl – taala per tilattu kirje siis.
Jovelyn, 34, pyörittää filippiineillä pientä ruokakauppaa. Viime vuoden maaliskuussa hän tarvitsi hieman rahaa, tarkalleen ottaen 225 dollaria eli noin 170 euroa, voidakseen hankkia kauppansa varastoon muun muassa purkkiruokia ja muita naposteltavia myytäväksi. Jovelyn laskeskeli, että bisnes luistaisi paremmin, jos hänellä olisi varaa täydentää varastojaan, mutta Filippiinit ja monet muut köyhemmät maat eroavat rikkaista länsimaista siinä, että pienyrittäjä ei niin vain voi lampsia pankkiin lainaamaan meikäläisittäin ajatellen varsin mitätöntä rahasummaa; meille 225 dollaria on niin vähän, että Suomessa kuka tahansa saa koska tahansa vastaavan lainan – itse asiassa parin huntin laina irtoaa meillä yhdellä tekstiviestillä. Filippiineillä keskimääräinen vuositulo on alle 1200 dollaria, joten 225 taalaa on sikäläisittäin todella iso raha.
Meillä täällä länsimaissa hommat ovat sen verran isollaan, että ihan joka hetki ei tule mietiskeltyä, kuinka hyvin asiamme oikeastaan ovatkaan. Eikä tietysti tarvitsekaan. Mutta voinemme kuitenkin yhteen ääneen todeta, että kaikilla meistä pyyhkii aika pirun hyvin, kun tarkastelemme elintasoamme kansainvälisellä asteikolla. Tottakai osalla meistä pyyhkii paremmin ja osalla huonommin, mutta yhtä kaikki, harva täällä nälkään kuolee.
