Derek Sindel Rock Band

Auringon alla ei mitään uutta: pyörät pyörii, koneet käy ja koski virtaa. Ja kun elämässä parin A:n jälkeen tulee krapula, niin rock’n'rollissa tulee D. Ja niin sen kuuluu ollakin – myös ensi vuonna. Tahdomme kiittää kaikkia, jotka tekivät triomme vuodesta onnistuneen, sekä toivottaa onnellista uutta vuotta tasapuolisesti aivan kaikille – yhtälailla heille, joille vuosi on Anno Domini 2012 kuin niilekin, joiden kalentereissa lukee Anno Elvis 34.

Ja koska meille mikään vanha ei ole uutta, lupaamme pitää pakettimme yksinkertaisena ja perusasioiden äärellä myös ensi vuonna. Lopuksi haluamme vielä kiittää Junttirock Lotossa voittanutta helsinkiläistä Eki S:ää oheisesta kuvasta – etelämmäksi ei tamperelainen rock voi tässä maassa päästä!

-Derek, Johnny & Jimmy

Ja tuosta vielä Koski virtaa – soittakaa kovalla!
Koski virtaa by Derek Sindel Rock Band

The ültimate & multimale ass-kickin’ hardblues Christmas MOJO Show is coming to town!

Joulu alkaa vuosi vuodelta aiemmin, ja toleranssi joululauluja kohtaan alkaa olla koetuksella viimeistään jouluaattoviikolla. Tarjoilemmekin keskiviikkona 21.12. Jack The Roosterissa hengähdystauon vuoden kaupallisimman juhlan odotukseen. Illan avaa loistava Womack Forssasta, ja me vastaamme pääesiintyjän tontista. Luvassa on siis täyslaidallinen rockenrollia kaikille joulukiireistä ja piparivitseistä kärsiville.

Hauskaa voi pitää myös ilman tonttulakkia. Ai niin, sisään ei maksa kuin narikan verran.

Nähdään Roosterissa!
-DSRB

Junttirock Lotto on päättynyt ja voittajat selvillä: nimmareilla koristellut äänitallenteet voittivat Eki S. Helsingistä, pornosaana Tampereelta sekä PeerJukka Kouvolasta. Ensinnäkin mitä suurimmat onnittelut voittajille, toisekseen kiitokset kaikille osallistuineille ja kolmanneksi itse asiaan.

Keskustelu nettisivuillamme oli yllättävänkin vilkasta, mutta peräänkuuluttamamme syväanalyysi junttirockin tulevaisuudesta jäi edelleen hämärän peittoon. Ehkä niin oli tarkoitettukin. Erityismaininta keskustelun oivaltavimmasta kommentista menee nimimerkille Mikkis, jonka näkemys aiheesta päätyi tämän kirjoituksen otsikoksi. Näkemyksessä kiteytyy oivaltavalla tavalla junttirockin näennäisen yksinkertaisuuden alle kätkeytyvä moniulotteinen taidemuoto, joka ruotii elämän jatkumisen ikiaikaisia lainalaisuuksia helposti lähestyttävällä tavalla.

Nimimerkki tiltti kehotti kannanotossaan meitä tutustumaan Sony Musicin toimitusjohtajan Kimmo Valtasen kommentteihin uusimmassa Rumbassa, jossa Valtanen kertoo uskostaan. Kaivoimme kommentin esiin ja julkaisemme sen omin lupinemme tässä. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ja kyllähän Kimmo Valtasen kommentit siinä määrin hämmentäviä ovat, että niihin on syytä pureutua tarkemminkin:

1) ”Jos olisin arvannut levyn menestyvän niin hyvin, olisin signannut sen.” Niinpä! Suuren monikansallisen levy-yhtiön toimitusjohtaja on siinä mielessä oikeassa, että hänen tehtävänsä on signata artisteja, jotka myyvät hyvin. Ongelma piileekin lähinnä siinä, että koskaan ei voi tietää, mikä milloinkin myy hyvin. Kimmon tilannetta voi verrata Teuvo Hakkaraiseen: jos tämä olisi lukenut lehtiä viimeisen 40 vuoden ajalta, hän olisi tiennyt, mitä sopii sanoa. Ja jos Kimmo olisi lukenut lehtiä viimeisen parin vuoden ajalta, hän olisi saattanut aavistaa, mitä kannattaa signata. Sokea rakettitieteilijäkin olisi nähnyt ennalta, että maailmanmenon kritiikille oli kysyntää.

2) ”…mutta onneksi lyriikka löysi ottajansa.” Kuten edellä totesimme, kysyntä oli selviö. Mutta mikä onni se Kimmolle on? Hänen onnensahan on, jos Martti Saarisen levy ja sen auto-mutella stailatut kannanotot myyvät hyvin. Sitä sopii Sonyn pääkonttorissa toivoa.

3) ”Se antoi luottamusta kuluttajiin, musiikkiin ja lahjakkuuden läpimenoon.” Kimmo, johdat monikansallisen levy-yhtiön Suomen haaraosastoa, ja Palefacen menestys antoi sinulle luottamusta meihin kuluttajiin. Loistavaa. Olet oivaltanut, että mikäli julkaisette kuluttajien mielestä kelpo roinaa, he ostavat sitä. Oivalluksesi on musiikkibisneksen tulevaisuuden kannalta kullanarvoinen, mutta on ristiriidassa Idols-julkaisujenne kanssa. Entäpä luottamuksesi itse musiikkiin ja lahjakkuuden läpimenoon? Missä vaiheessa menetit sen?

Triomme on sitä mieltä, että rockin tarkoitus on tappaa rock. Kiitämmekin Kimmo Valtasta siitä, että hän pitää kapinan elossa, sillä niin kauan kuin kapina elää, ei rockin tulevaisuudella ole hätäpäivää. Ja mitä junttirockin tulevaisuuteen tulee, niin me aiomme omalta osaltamme pitää huolen siitä, että yksinkertaisiin asioihin keskittyvä rockin alalaji pyrkii jatkossakin penetroitumaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos – falloksen kautta!

-DSRB

Elämme maailmassa, josta ei ole pitkiin aikoihin puuttunut kimallusta ja turhanpäiväisiä keskusteluohjelmia sen koommin kuin johtajuusvajetta tai vastuun välttelyäkään. Koska olemme yksinkertainen rockbändi, joka soittaa yksinkertaista musiikkia ja jonka ydinkohderyhmää ovat yksinkertaiset nuoret miehet, mieltämme kutkuttaa kysymys: onko junttirockilla tulevaisuutta nykymaailmassa?

Kysymys on näennäisessä yksinkertaisuudessaan lopulta jopa moniulotteinen. Ensinnäkin on mietittävä, mitä junttirock pohjimmiltaan on ja miten sitä voi määritellä. Riittääkö junttirockin leiman ansaitsemiseksi pelkästään se, että laulujen teemoissa toistuvat autot ja naiset? Ja onko juntimpaa käsitellä edellä mainittuja teemoja suomeksi englannin sijaan? Toisekseen on pohdittava myös rockin historiallista kaanonia, sillä meidän mielestämme junttirockissa on aina kyse paitsi kapinasta myös velkojen maksusta: bändit maksavat kunniavelkaa esikuvilleen kopioimalla näiltä lavaeleet, juomatottumukset ja riffit. Kolmas näkökulma on yhteiskunnallisestikin merkittävä: mitä seurauksia on sillä, jos kasvava osa kansakunnasta on niin yksinkertaista, että ei ymmärrä edes yksinkertaista rock-musiikkia?

Osallistu ja voita

Nämä ovat suuria kysymyksiä ja niihin on saatava vastaus. Mitä mieltä sinä olet? Mikä on junttirockin tulevaisuus? Mitä on junttirock? Klikkaa kommenttilinkkiä otsikon alapuolelta ja kerro meille näkemyksesi!

Vastanneiden kesken arvomme 3 kpl uusinta EP-levyämme nimmareilla varustettuna. Vastauksesi voi olla mitä tahansa muutaman sanan näkemyksestä aina aihepiirin syväanalyysiin asti – tai vaikkapa Youtube-linkkiin mielestäsi maailman junteimmasta biisistä. Arvontaan osallistuminen edellyttää sähköpostiosoitteen jättämistä, mutta keskusteluun voi ottaa osaa myös ilman arvontaan osallistumispakkoa. Vastausaikaa on lokakuun loppuun saakka.

Antakaa palaa!
-DSRB

Matkalla Maineen -kiertue on alkanut!

ESIVALMISTELUT
Koko alkuvuoden kestäneen keikkataukomme tarkoitus oli saada aikaiseksi uusi EP, uudet paidat ja uusittu nettisivu sekä “tehdä jotain siistiä syksyllä”. Deadlineksi olimme valinneet syyskuun ensimmäisen ja joksikin siistiksi keikan YO-talolla, jonne halusimme pääesiintyjäksi suuren sankarimme Kari Peitsamon.

Nettisivun saimme eetteriin elokuun alkupuolella, EP tuli painosta noin viikko etuajassa ja paidatkin valmistuivat hyvässä aikataulussa pari päivää ennen keikkaa. Pientä asiaankuuluvaa lisäjännitettä suunnitelmiimme aiheuttivat illan pääesiintyjän Kari Peitsamon Road Hogs -bändistä heinä-elokuun vaihteessa kesken matkaa eronneet Jasse Salonen ja Wallu Valpio, mutta Peitsamon tapauksessa uudet soittajat oli pestattu bändiin käytännössä jo ennen kuin lehdet ennättivät uutisoida edellisten lähteneen. Suurempi pommi tuli kuitenkin vain reilu viikko ennen h-hetkeä: Kari Peitsamon nettisivuilla oli lyhyt tiedote, jossa kerrottiin, että maetrolta on leikattu tyrä helsinkiläisessä yksityissairaalassa ja että pari keikkaa on jouduttu perumaan. Vaikka olisi pakko vatkaa, edes nero ei voi rokata, jos tyrä rytkyy.

Vanha sindeliläinen sanonta kertoo kesän alkavan siitä hetkestä, kun Peitsamon näkee pyöräilevän. Nyt sanonta kuuluu niin, että tyräleikkauksen tietää onnistuneen, kun Peitsamon kuulee pyöräilleen. Tällainen mobiilimaailman liikkumisen ihme oli tapahtunut vajaa viikko leikkauksen jälkeen eli neljä päivää ennen YO:n keikkaa. Orkesterimme kiitti niin oikeita ja vääriä jumalia kuin Pohjois-Korean demokraattisen kansantasavallan voittoisaa jalkapallojoukkuettakin, kun Peitsamon leiristä kantautui tieto: “Kaikki seuraavat keikat hoidetaan sovitusti.”

HUULEEN
Matkalla Maineen -kiertue kaasuteltiin siis käyntiin YO-talon lauteilla torstaina 1.9. Illan avasi debyyttikeikkansa soittanut tamperelaisnelikko Rajana, jonka esiintyminen sopi illan draaman kaareen täydellisesti ja oli lisäksi aivan loistava veto.

Oma vetomme illan kakkospaikalla oli virallisesti “I I I” -ep:mme julkaisukeikka. Alkuvuoden kestänyt keikkatauko oli tehnyt terää: fiilis soittaessa oli mielipuolisen korkealla ja soitimme antaumuksella kolmen vartin täsmäiskun. Lisäksi levy- ja paitamyynnistä päätellen talous ei ole taantumassa eikä yksinkertaisen rytmimusiikin tulevaisuudesta ole syytä kantaa murhetta. Kiitos kaikille kukkaronsa nyörit avanneille tasapuolisesti!

PÄÄAKTI
Kari Peitsamo, Siuron ihme, saapui YO-talolle kiiltävät mustat kengät jalassaan sekä uusi rytmiryhmä mukanaan: bassossa “Killer” Karlson ja rummuissa Rock Mauri. Maestron kitarasoundi oli sanalla sanoen murhaava, ja vaikka keikka jäikin leikkauksesta vihaisen tyrän takia hieman lyhyeksi, oli setin anti silkkaa juhlaa – terple, smoke & tits!

Thank you, thank you very much!
-DSRB